Olemme saapuneet muistamaan Ruotsin parasta ja tunnollisinta kuningasta Kustaa II Aadolfia. Hän syntyi yhdeksäs joulukuuta 1594 Tukholmassa ja kuoli taisteltuaan viimeiseen hengen vetoon asti Ruotsin puolesta Lützenissa 6.11.1632. Hän on mies, jonka tulemme muistamaan koko loppu elämämme. 

Jo nuorena suuren vastuuseen joutunut kuningas kasvoi nopeasti asemansa mittoihin. Hänessä oli paljon Vaasojen kiivautta ja päättäväisyyttä, ja neuvotteluissa hän oli piinkova pelimies. Normaalisti hän oli kiltti ja rauhallinen, mutta hänen käytöksensä saattoi yhtäkkiä purkautua myrskyisäksi vihaksi. Hän oli kova tekemään töitä ja erittäin pitkäjänteinen. Hän oli aina valmis omakätisesti puolustamaan omaa maataan.

 Aatu teki meistä suurvallan. Itämeren mahtimaan. Tuo pohjolan leijona rakensi Ruotsille toimivan armeijan ja kehitti Ruotsin valtiota. Hänen uudistuksensa olivat pitkälti sotaa varten, mutta hän rakensi maastamme demokratian.

Ystävät rakkaat, tänään on tapahtunut jotain kovin nihkeetä, meikä kaatui. Lützenissa. 6.11.1632.

Voi, kun mieheni ovat avuttomia on se kivuliasta täs` katsella, vaan ei vapautusta ole. e voitimme, vaan turhaksi nuo sen tekevät, ei ole hohtoa suurta, ei yhtä kasteen loistavaa kyyneltä ja Lahjoittivat nuo arvottomille Katolilaisille voitetun alueen takaisin, Voih! kuin jänikset he pakoon loikkivat ja minut tännen jättivät. Oi aikoja; oi tapoja.


Ja oih tuota nyöryytystä, oli minut Väärin vallan valjaat tallanneet. Tuo kylmän kohtalon ruudilta lyöhkäävä kalma pääni läpi viiltänyt. Huotrastaan nuo saastaiset saksit kunniattomat kalpansa korottivat. Maata mahtavamman miehen mestasivat. Valtani vaatteet varastivat ja maahan makaamaan jättivät.

Illasta

Heipä Hei, olisi Aatu täällä tääs.


Aiemmin tänään eräs viihainen talonpoika tuli valittamaan meille, eihän tuollasta nyt voi suvaita, olenhan sentään pohjoisen jalopeura Ruotsein, Gööttein ja Venden kuningas ja hallitsija. Laitonpa siis uskollisen apurini  Axel Oxenstiernan ajamaan hänet tieheensä.

Rupeaa miettimään missä me olisimme jos me olisimme jonkun likaisen talonpojan hevonen?
No olisimme kyllä varmaan tässä, se muuttaisi vain mitä olisin ei missä  olisin.

Hän valitta, että kävisin aivan liian pitkää sotaa. Hyvät hyssykät, eivätkö nuo talonpojat tunne paikkaansa? Eikä se sota edes ollut niin pitkä, vasta 3-vuotta, ei se ole niinkuin siitä 30-vuotinen tulee.

Mutta siellä he uhkaavat minua kaikella. Kapinalla, hirttämisellä, Game of Thrones spoilereilla, mihin tämä maailma on oikein mennyt?

Kutsuvathan he minua valloittajakuninkaaksi ja yhdeksi parhaimmaksi taktikoista, mitä kun miettii on ristiriitaista, sillä hyvän taktikon maineessa oleminen ei ole hyvä taktiikka.

Ja mitä tulee talonpoikiin minähän jo järjestin säätyvaltiopäivät vuosittain ja Oikeuttakin olen uudistanut, ei heille ole valittamisen aiheita.

Noh, jos nuo kovasti rupeavat tuosta kimpaantumaan, niin täytyy kai kutsua uudet säätyvaltiopäivät, mutta ensin täytyy juhia, onhan syntymäpäiväni; 9. joulukuuta aivam pian.

Tervepä tereve. Meikäpoika on Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Tuttavallisesti täälläpäin Aatu

Meikäpoika syntyi yhdeksäs joulukuuta 1594 Tukholman kaupingissa. Meikän iskänä toimii Kaarle IX ja äidin virassa on Maria Eleonoora.

Pienenä, kun mie olin vain 5-vuotias, niin meitsin iskä kaappas vallan. Tää oli  tavallaan tosi kivaa, koska Sigismund oli ylipäätään pepusta, mutta. Jaa kyllähän meillä nyt Luterilainen kuningas pitää olla, eikös vaan? Sinänsä jättää miettiin, että jos se tekee sen omalle veljenpojalleen, niin mitäköhän se olis tehnyt mulle, jos olisin ollut tuhmempi lapsi. Oikeesti niitten pitäs ottaa Kaarle johonkin näihin nykypäivän tosi-TV kasvatusohjelmiin.

Nooh, kummiskin, koska Puolalaiset ovat huonoja häviäjiä, ne menivät itkemään muille katolilaisille ja siitä sitten syntyi semmoinen baarikahakkka... 30-vuotinen sota. Tai no ei se nyt siitä johtunu, mutta katollilaisia vastaasiellä "Pyhän" Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan tienoilla noi  Katolliset ja Protestantit kummiskit siellä kättä väänsivät.

Meikän mutsi oli kyllä sitten tosi vänkä, vaikka hänestä missään puhutakkaan. Siis ihan oikeesti. Sä et uskois kuinka vaikeeta Kristiinasta on lyötää mitään tietoo.

Hei!

Pohdiskelin tässä eilen, että mitä olisi tapahtunut, jos heikosta Juhanasta olisi tullut kuningas. Juhana oli Juhana kolmannen poika ja täten myös mahdollinen perijä. Hänestä olisi pitänyt tulla kunigas, koska hän on minua kaksi vuotta vanhempi. Minusta tuli kuitenkin onneksi kuningas, koska sukulaiseni ymmärsivät hänen heikkoutensa ja vahvistivat minun asemaani. He muunmoassa siirsivät minulle valtaoikeuksia ja estivät Juhanan valtaan nousen lakisäädöksillä.